Lähden MARS planeetalle

Mietitään tulevaisuutta. Mitkä nykyisistä skenaarioista tulevat toteutumaan?
- henkilökohtaiset liikennevälineet kulkevat lentämällä, ilman öljyä
- matkustamme luotijunalla maapallon ympäri 90 minuutissa
- lämmitämme asuintilat ja pystymme tuottamaan muun energian auringon voimalla
- pystymme tuottamaan fuusioenergiaa itse, vedystä ja heliumista
- valmistamme kaiken energiantarpeen auringosta saamallamme energialla

Jos mikään näistä skenaarioista ei toteudu, niin silloin ihmiskunta on tuomittu lopulliseen tuhoon. No, onhan siinä sellainen pieni kummallisuus, että se aika koittaa vasta noin 3 miljardin vuoden päästä. Joten meillä on vielä aikaa pelastaa itsemme. Tosin, sitä päivää minä en ole enää näkemässä.

Eikä ole IPCC herrakerhokaan. Me kaikki voidaan pähkäillä täällä maan päällä, että milloin se maailmanloppu tuleekaan ja milloin napajäätiköt sulavat? Eivät onneksi meidän eikä meidän kymmenen sukupolven seuraavana aikanakaan. Ehkä joskus 250 vuoden päästä.

Siellä sitä sitten ihaillaan komeita revontulia, kun maapallon otsonikerros on tuhoutunut ja napajäätiköt sulaneet. Maan magneettikenttä on siihen mennessä kääntynyt ylös - alaisin. Pohjoinen on Etelässä ja päinvastoin. Magneettikenttä ei ole kuluneen 100 vuoteen pystynyt meitä suojaamaan Auringon säteilyltä, joten nahkamme on kärventynyt kippuralle. Järvet ja meret ovat haihtuneet avaruuteen, kuten Venuksessa aikaoinaan. Jäljellä on vain autiomaata ja aavikkoa.

Maapallo ja sen akseli heiluu edestakaisin, välillä se on 23 astetta ja sitten taas 45 asetetta päinvastaiseen suuntaan. Meitä heitellään sinne ja tänne. Kun magneettikenttä katoaa, niin aurinkotuuli ja gammasäteily pääsee suoraan maan pinnalle ja se tappaa kaiken elämän tämän planeetan pinnalta. Kuten kävi Mars planeetalle.

Ja tämä on vain optimistinen arvio.

Toisaalta meillä voi olla hieno ja hyvä yhteinen tulevaisuus. Voimme oppia käyttämään vetyä ja happea. Niitähän meillä täällä riittää. Niiden käytön oppiminen täytyy tapahtua siten, että emme tee näistä alkuaineista pommeja vaan valjastamme ne yhteiseen energiantuotantoon. Fuusioenergiaan.

Kun joskus - sanon kun enkä jos - matkustamme tähtiin, niin tarvitsemme todella jotakin uutta energiaa ja polttoainetta. Tähtiin toki emme pääse, ne ovat liian kaukana, muuta ehkä pääsemme toiselle planeetalle pakoon tätä tuhoutuvaa planeettaa, jota joskus kutsuimme kodiksemme - maa planeetaksi.

Lähimpänä on tietenkin Mars -planeetta. Mutta se on vihainen ja kylmä eikä sen asuttaminen ole kovin mukavaa. Miksi elää jossakin lasikuvun sisällä, sen sijaan että voisimme asua täällä kotona metsän keskellä? Sitä en ymmärrä.

Mutta ei. Kaikki maan päällä viittaa siihen, että kaikki elävä ja vihertävä luonto pitää tuhota. Ja uskokaa ystävät, että minä en ole mikään viherpiippari. Olen vain helevetin perusinsinööri, joka uskoo luonnontieteisiin ja fysiikkaan.

Jos minulle nyt kirjoitettaisiin menolippu Mars -planeetalle, niin minähän lähtisin.