Aamut ja illat ovat vieläkin harmaita ja synkkiä. 

Mutta onneksi on olemassa kynttilät! Niitä on kiva poltella jopa aamusta alkaen. 

Tavallaan 6. pvä maanantaina olisi pitänyt heittää pois kaikki Jouluvalot, mutta en viitsinyt. Tuokoon ne vielä iloa ja valoa. Jäljellä on vielä punaisia ja sinisiä LED-valoja ulkona ja sisällä. Pakkaan ne pois sitten kun huvittaa.

Käyttöjärjestelmien dilemma

Tapasin ensimmäisen tietokoneeni vuonna 1977. Mikkelin Tekussa. 
NOVA Extented Basic oli ohjelmointikieli ja kone tarvitsi käyttöönsä kokonaisen luokkahuoneen. Ohjelmat tallennettin reikänauhalle eikä käytössä ollut minkäänlaisia videopäätteitä. Teletype eli kirjoituskoneella kirjoitettiin ohjelmat.

DNOS (Disk Network Operating System) oli Texas Instruments'in julkaisema levykäyttöjärjestelmä. Jo 1978-vuonna. Sen ominaisuuksiin kuului kokoruutua käyttävä ohjelman editori, jolla voitiin kirjoittaa Cobol ja Basic kielisiä ohjelmia.

Sitten tuli Unix ja Xenix. Unix oli Motorolan 78xxx sarjan kone ja Xenixiä ajettiin jo silloin Intelin 86x sarjan prosessorilla. Käyttöjärjestelmänä oli aito Unix ja vaihtoehto SCO (Santa Cruz Operating Xenix). Ensimmäisenä Suomeen tuli Unic tietokoneet, jotka olivat noin komeron kokoisia. Nykyiset taskulaskimetkin ovat tehokaampia kuin eka Unix-kone.

MS-DOS (Microsoft Disk Operating System) on Microsoftin vuonna 1981 julkaisema tekstipohjaisella komentoliittymällä varustettu käyttöjärjestelmä. Se oli ensimmäinen laajalti levinnyt käyttöjärjestelmä IBM PC -tietokoneille. Viimeisin itsenäinen versio, 6.22, julkaistiin vuonna 1994, minkä jälkeen MS-DOS on sisältynyt Windows-järjestelmäpaketteihin. Versioon 8.0 saakka (Win XP)

Aina Windows NT ja Windows XP aikoihin saakka.
DOS - eli käyttöjärjestelmä- on ollut koko ajan Windows järjestelmän ytimessä. Siinä on myös Windows järjestelmän heikkous. Windows on ja tulee aina olemaan DOS -käyttöjärjestelmän perusta. Eikä sitä voi mihinkään muuhun käyttää!

Siksi käytän kaikkeen tuotantoon, musiikkiin, koodaamiseen ja grafiikkaan kahta eri käyttöjärjestelmää: openSUSE ja Ubuntu Linux.

Ohjelman patentti ja verottaja

Vielä tuosta ohjelmistotuotteen patentista.

Paikallinen TEKES oili samaa mieltä, että tietokoneohjelman suojaamiseen ei pysty käyttämään patenttia. Tietokoneohjelma, musiikin nuotit ja maalaustaide kuuluvat tekijänoikeuden piiriin. Niitä ei voi suojata patentilla. Pitää keksiä joku härpäke, joka on siis rautaa ja on mitattavissa ja esiteltävissä oleva tuote. 

Pelkkä ohjelmakoodi ei riitä.

Tämä on hieman sama juttu kuin Leppävirran Verotoimistossa. Kulutin työssäni noin kuusi miesten pukua vuodessa, kun pidin luentoja ympäri Suomea. Silloin ei voinut kuvitella, että olisin mennyt yleisön eteen farkuissa ja T-paidassa. Piti siis olla puku!

Verottaja ei kuitenkaan hyväksynyt pukua työvaatteeksi, koska pukua voi pitää myös kotona.

Sitten ostin paikallisesta rautakaupasta neljät haalarit ja laitoin ne työvaatevähennyksiin, kuittineen päivineen. En käyttänyt haalereita ikinä kotona, mutta ne kelpasivat verotuksen vähennyksiin.

Tiedon salaaminen verkossa

"NSA kehittää mullistavaa laitetta – murtaisi kaikki salaukset" | Eiköhän sovita, että NSA ja FSB pystyy seuraamaan meidän kaikkien tietoliikennettä. Ei siinä enää tarvita mitään mullistavaa keksintöä eikä rakettitiedettä. 

DES ja AES salausmenetelmät on keksitty ja siten myös avattu keksijänsä toimesta. Tyhmä on se, joka keksii salausmenetelmän ilman, että jättää itselleen takaoven auki.

Näin tein minäkin. Keksin salausalgoritmin, millä pystyin pitämään tehtaan mittaustiedot omissa käsissäni. Mutta suojasin selustani siten, että pystyin aina lukemaan tiedostoa, jos sinne oli yrittänyt joku murtautua. Silloin pystyin lukemaan mittaustiedot ja ne pysyivät käsissäni, eikä kukaan ulkopuolinen päässyt niitä käsittelemään.

Silloin -vuonna 1984- tälle menetelmälle ei myönnetty patenttia, eikä myönnetä vieläkään. Koska se on ohjelmatuote ja kuuluu tekijänoikeuden piiriin.

Katujen nimien keksiminen

Kuka keksii näitä katujen nimiä kaupunkeihin? 

Ymmärrän toki Mannerheiminkadun (Helsinki, Lappeenranta, Lahti, Loviisa, Naantali) ja Manneheimintien (Mikkeli, Helsinki, Hamina, Hanko). 

Sekä Maaherrankadun ja Porrassalmenkadun. Kauppakatuja, Koulukatuja ja Torikatuja on taas jokaisessa paikassa. 

Meidän lähiömme (Tuppurala) kadut on nimetty erilaisten kalastuvälineiden mukaan. On Nuotta-, Haavi-, Uistin, Viehe-, Onki- ja Verkkokatuja. 

Naapurilähiössä (Launiala) on taas lintuja. Huuhkaja-, Kyyhkynen-, Tiainen-, Rastas-, Pöllö-, Koppelo-, Teeri-, Telkkä-, ja muut lintukadut. 

Saksalassa on Mela-, Äyskäri-, Peräsin-, Köli- ja Airokadut.

Lehmuskylässä, kuten arvata saattaa, on Lehmus-, Vaahtera-, Tuomi-, Kielo-, Hako-, Näre-, Käpy- ja Nilakatuja.

Sitten tuolla ylhäällä, Kuusamosta pohjoisen on paikat: HevosenPerseenMutka ja SyöVittuSenSuo. 

Wanhan karttatiedon mukaan Suomessa on eniten Järvenpää nimisiä paikkoja. Niitä on yhteensä 64 kappaletta. Siis karttanimiä. Olen käynyt etelässä Järvenpäässä ja Paltamosta pohjoiseen Järvenpää nimisessä kylässä. Molemmissa.

Entisessä Valkealan kunnassa, nyk. Kouvola, oli paikka nimeltä Selänpää. Arvatenkin nauratti kun ohitin sen tiekyltin. Mihinkä nyt ollaan tulossa? Selänpäähän.

Ei sen hassumpaa. Siilinjärveltä pohjoiseen on kylät nimeltä Pöljä ja Hamula. Kajaanista Ouluun tien varrella -noin Vaalan kohdalla- on rautatien seisake nimeltä Meteli. Sen tienviitta osoittaa seisakkeelle ja siinä lukee: Meteli Seis.