Lapsia, lapsenmielisiä tai muuten vain. Joulu on meidän juhlaa. Ja Joulupukkien.
Jossakin 6-60v välissä on aika, jolloin emme usko Joulupukkiin.
Sen ajanjakson ulkopuolella usko on vankka ja horjumaton.
Vai miksi iso- ja iso -isovanhemmat niin ahkerasti laittavat pöydän koreaksi ja ostavat lapsenlapsilleen hyödyllisiä pehmeitä paketteja?
Juuri siksi, että he taas uskovat Joulupukkiin, pitkästä aikaa.
Toivottavasti AamuTV ei lähettänyt iltapäivän uusintana sitä lähetystä, jossa aamuvarhaisella haastateltiin Partiolaisten Joulupukkipalvelun "työntekijää".
Siinä julkaistiin se, mitä Joulupukki-ikäiset lapset (ja me isovanhemmat) eivät missään tapauksessa halua kuulla uutisista:
Kuinka ja mistä Joulupukki tilataan, miten hän saa tietää lasten nimet, syntymäajat, harrastukset, lempivärin ja lemmikkieläimet.
Itse aikanaan omien lasteni kanssa turvauduin kierouteen ja vilppiin. Höyrytin auki Joulupukille osoitetut kirjeet, ennenkuin vein ne postiin. Hämmästys oli tietenkin suuri, kuinka Joulupukki tiesi tuoda ainakin osan niistä lahjoista, joita oli toivottu.
Uskoin silloin, että pieni vilppi sallitaan, hyvän tarkoituksen nimissä.
Ei ollut videoita eikä internetiä silloin, ei.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti