Turistin tarina ja vähän minunkin. En nähnyt TV-ohjelmaa enkä turistia, koska olin selin televisioon.
Kuulin kerrottavan tarinaa siitä, kuinka heidän seurueelta katosivat passit ja muutakin tavaraa, jonnekin. Etsittyään aikansa omia jälkiään, he päättivät mennä Poliisilaitokselle. Heidän maassaan se olisi ollut se viimeinen virhe. Passien kadottamisen lisäksi. Mutta Suomessa asiat ovat toisin. Laitokselle päästyään he saivat kuulla, että puoli tuntia sitten joku oli tuonut heidän tavaransa Poliisilaitokselle. Mitä ihmettä, onko tämä totta?
Minä puolestani kadotin jo monta vuotta sitten rahapussini eräälle mökkitielle, Mikkelissä. Jälkeenpäin mietittyäni, se saattoi pudota maahan taksiin noustessani. Taksi oli onneksi tuttu, eikä vienyt minua takaisin. Pääsin siis kotiin, ilman lompsaa.
Tuli seuraava aamu, sunnuntai. Mietin mistä lähtisin kukkaroani etsimään? Silloin soi puhelin. Puhelu tuli oudosta numerosta. Normaalisti siihen aikaan olisin jättänyt vastaamatta. Lehtikauppias kenties? Nyt kuitenkin vastasin. Soittaja oli miesääni, hänen nimeään en valitettavasti muista. Hän kertoi löytäneensä minun rahapussini heidän mökkitien postilaatikolta. Minä kysyin: miten niin minun pussini? No koska lompakon sisällä oli käyntikortti, josta löytyi puhelinnumero. Sain siis heidän osoitteen ja kävin hakemassa rahapussini. Jätin tietysti asiaankuuluvan löytöpalkkion.
Onnistuisiko tämä jossakin toisessa maassa? Mielestäni, en tiedä? Voisin kertoa päinvastaisia tapauksia omilta matkoiltani. Ja vain omassa Euroopassamme. Ja hieman Euroopan ulkopuolellakin.
Tämä ei tarkoita sitä, että me kaikki olisimme rehellisiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti