1) Olin matkalla Leppävirralta, Rantasalmen ja Virolahden kautta Kotkaan, syntymäpäiville. Alla oli firman tehokas auto ja oli pieni kiire, joten ajoin runsasta ylinopeutta (sorry). Takapeilistä näin, että siitä huolimatta kokoajan minua lähestyi takana tuleva auto. Lopulta se ohitti minut ja ennätin vain lukemaan takaluukusta auton merkin: LADA Samara! En nähnyt sitä sen jälkeen.
2) Toinen tapaus on Mikkelistä. Vanhan Ristiinantien liikennevaloista. Silloin käytössä oli V6, 3.3l moottorilla varustettu tila-auto. Liikennevaloihin minun taakseni lähestyi "teinitoyota", karvanoppineen. He nähtävästi päättelivät, että tuo pakettiautosetä ei ennätä heidän ohitseen. He siirtyivät ohituskaistalle. Silloin minussa heräsi kilpailuhenkinen pikkupoika, ja kun valot vaihtuivat vihreäksi, latasin kaasupolkimen lattiaan ja jäin katsomaan kun teiniauto jäi viivalle.
No, olin sillioin hengeltäni pieni poika. Ymmärrän molemmissa tapauksessa sen harmituksen, joka kohtasi minua ja heitä muitakin. Opiksi pitää ottaa se, että liikenteessä ei sovi kilpailla. Jokainen ohitus on riskialtis, varsinkin jos se tehdään aamuruuhkassa, ilman näkyvää syytä.
Minua kohtasi kuolema hyvin läheltä ajaesani kotiin Kouvolasta, Mikkelin kautta Leppävirralle. Aattolantien liikennevalojen jälkeen, vastaantulevasta liikenteestä läksi joku ohittamaan koko jonoa. Tuli sitten päin minun autoni keulaa. Olen nyt kuitenkin hengissä.
Vielä yksi esimerkki: Ajelin aamupäivällä klo 8:00 jälkeen Saarijärveltä Jyväskylään. Tiellä Nro 13 meitä vastaan tuli auto, jyrkissä S-mutkissa, väärällä kaistalla. Vain pieni paniikkijarrutus esti törmäyksen. Onneksi oli ABS-jarrut.
Samalla matkalla, Tikkakoskella, joku täysin mielipuoli, lähti ohittamaan pitkää jonoa vastaantulevan liikenteen seassa. Törmäykset vältettiin vain kun minä ja edelläajava väistettiin melkein hietikolle ja jarrutin voimakkaasti.
Moottoritien loppupäässä, ennen Tourulaa, joku hullu pyrki vielä ohi ennen oikealle kääntyvää Taulumäen liittymää. Siinäkin piti tehdä voimakas jarrutus, etten olisi hipaussut ohittajan takakonttia.
Peräänajaja on tieliikennelain mukaan aina syyllinen. Mutta jos siihen eteen törmää joku hullu, niin pitäisi edes olla liventävia seikkoja?
Muistan elävästi ne ajat, kun minulla oli aamulla hirveä kiire Helsinkiin. Olin jo ajanut neljä tuntia viitostietä, enkä nyt enää ymmärrä, miksi ne viimeiset kilometrit piti törmäillä aivan älyttömästi. Seura tekee kaltaisekseen ja meillä oli joka aamu hirvittävä kilvanajo ennen Koskelantietä. Siellä siten seisottiin kaikki samassa jonossa Käpylän liikennevaloissa.
Paljon tapahtuu, mutta malttia Joululiikenteeseen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti