Enemmän kuin ilmastonmuutoksesta, meidän tulisi olla huolissaan avaruusromusta. 1970-luvulle saakka kaikki kantorakettien tähteet hylättiin avaruuteen. Kuviteltiin, että se on ääretön. No onhan se, mutta maan kiertorata ei ole.
Sitten saatiin aikaan jonkinlainen sopimus. Siitä huolimatta hylättyjä ja toimimattomia satelliitinromuja kiertää ympäri maata. Eräät maat jopa tekevät kokeita kiertolaisten tuhoamisesta ohjuksilla. Se aikaansaa vain lisää pienempää romua.
Tuolla ylhäällä pienikin hiukkanen saa aikaan suurta tuhoa, kun se törmää 27000 km/h nopeudella vaikkapa tietoliikennesatelliittiin. Puhumattakaan siitä, että kaksi toimimatonta satelliittia törmää toisiinsa. Kunnossa olevia laitteita voidaan ohjata ja tehdä väistöliikkeitä, mutta romua on vaikea komentaa.
Siinä menee kännykät ja televisiot mykäksi. Pidemmäksi aikaa kuin Eino-myrskyn jäljiltä.
Lähde: SubTV, sunnuntai 17.11.2013, Törmäys kiertoradalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti