Sivut

maanantai 4. marraskuuta 2013

Vakoilua sallituissa rajoissa

Mielenkiintoista tämä tietojen kalastelemisen ja niiden metelmien juklkitulo. Kuten kaikki asiantuntijatkin, niin minäkin olen ihmeissäni siitä, että kuinka nyt ollaan niin kovin hämmästyneitä tällaisesta tietojen urkinasta ja "vakoilusta". Sehän on ollut tavanomaista ja tiedossa olevaa toimintaa jo 300 vuotta. Ei siis mitääm uutta.

Neuvostovallan aikaan Pribaldiskaja, Moskova, Viruhotelli ja muut olivat mikitetty viimeisen päälle. Siellä ei voinut edes pieraista ilman, että vakoilukoneisto olisi sen kuullut. Toisaalta sinne sai viedä nahkakravatteja, farkkuja ja sukkahousuja, kun porukka oli hyvin voideltu.

Mikä nyt on muuttunut? Ei juuri mikään. Mikrofonien sijasta nyt kuunnellaan ja tulkitaan sähköpostiviestejä, tekstiviestejä ja puheluita. Se on äärimmäisen helppoa. Kaikki nyt käytössä olevat salasualgoritmit ovat joko NSA:n tai KGB:n kehittämiä. Jos minä aikanaan kehitin oman salausmenetelmän (ja niin myös tein), niin tottakai minä upotin siihen sellaisen takaoven, jolla pääsen itse sitä lukemaan. Ei kai kukaan niin hölmlö ollut?

Nyt asiaa sitten sievistellään. Tämä tiedettiin jo tammikuussa, mutta ei muka voitu kertoa. Haa haa! Tammikuussa kukaan Suomen tietoturvaviisaista ei edes tiennyt mistä oli kysymys. Saatamme osata tehdä verkkoja ja kännyköitä, mutta oma pesämme on täysin ilman suojaa.

Sitten "joku" muka "vuosi"  tiedon yksityiselle mainoskanavalle. Ennestään kuralla olevalle kanavalle se oli taivaan lahja. Kerrankin saatiin "uutinen" ensimmäisenä verkkoon. Mikä uutinen se sellainen on, jonka jo kaikki etukäteen tietävät.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti