Aamut ja illat ovat vieläkin harmaita ja synkkiä.
Mutta onneksi on olemassa kynttilät! Niitä on kiva poltella jopa aamusta alkaen.
Tavallaan 6. pvä maanantaina olisi pitänyt heittää pois kaikki Jouluvalot, mutta en viitsinyt. Tuokoon ne vielä iloa ja valoa. Jäljellä on vielä punaisia ja sinisiä LED-valoja ulkona ja sisällä. Pakkaan ne pois sitten kun huvittaa.
keskiviikko 8. tammikuuta 2014
perjantai 3. tammikuuta 2014
Käyttöjärjestelmien dilemma
Tapasin ensimmäisen tietokoneeni vuonna 1977. Mikkelin Tekussa.
NOVA Extented Basic oli ohjelmointikieli ja kone tarvitsi käyttöönsä kokonaisen luokkahuoneen. Ohjelmat tallennettin reikänauhalle eikä käytössä ollut minkäänlaisia videopäätteitä. Teletype eli kirjoituskoneella kirjoitettiin ohjelmat.
DNOS (Disk Network Operating System) oli Texas Instruments'in julkaisema levykäyttöjärjestelmä. Jo 1978-vuonna. Sen ominaisuuksiin kuului kokoruutua käyttävä ohjelman editori, jolla voitiin kirjoittaa Cobol ja Basic kielisiä ohjelmia.
Sitten tuli Unix ja Xenix. Unix oli Motorolan 78xxx sarjan kone ja Xenixiä ajettiin jo silloin Intelin 86x sarjan prosessorilla. Käyttöjärjestelmänä oli aito Unix ja vaihtoehto SCO (Santa Cruz Operating Xenix). Ensimmäisenä Suomeen tuli Unic tietokoneet, jotka olivat noin komeron kokoisia. Nykyiset taskulaskimetkin ovat tehokaampia kuin eka Unix-kone.
MS-DOS (Microsoft Disk Operating System) on Microsoftin vuonna 1981 julkaisema tekstipohjaisella komentoliittymällä varustettu käyttöjärjestelmä. Se oli ensimmäinen laajalti levinnyt käyttöjärjestelmä IBM PC -tietokoneille. Viimeisin itsenäinen versio, 6.22, julkaistiin vuonna 1994, minkä jälkeen MS-DOS on sisältynyt Windows-järjestelmäpaketteihin. Versioon 8.0 saakka (Win XP)
Aina Windows NT ja Windows XP aikoihin saakka.
DOS - eli käyttöjärjestelmä- on ollut koko ajan Windows järjestelmän ytimessä. Siinä on myös Windows järjestelmän heikkous. Windows on ja tulee aina olemaan DOS -käyttöjärjestelmän perusta. Eikä sitä voi mihinkään muuhun käyttää!
Siksi käytän kaikkeen tuotantoon, musiikkiin, koodaamiseen ja grafiikkaan kahta eri käyttöjärjestelmää: openSUSE ja Ubuntu Linux.
NOVA Extented Basic oli ohjelmointikieli ja kone tarvitsi käyttöönsä kokonaisen luokkahuoneen. Ohjelmat tallennettin reikänauhalle eikä käytössä ollut minkäänlaisia videopäätteitä. Teletype eli kirjoituskoneella kirjoitettiin ohjelmat.
DNOS (Disk Network Operating System) oli Texas Instruments'in julkaisema levykäyttöjärjestelmä. Jo 1978-vuonna. Sen ominaisuuksiin kuului kokoruutua käyttävä ohjelman editori, jolla voitiin kirjoittaa Cobol ja Basic kielisiä ohjelmia.
Sitten tuli Unix ja Xenix. Unix oli Motorolan 78xxx sarjan kone ja Xenixiä ajettiin jo silloin Intelin 86x sarjan prosessorilla. Käyttöjärjestelmänä oli aito Unix ja vaihtoehto SCO (Santa Cruz Operating Xenix). Ensimmäisenä Suomeen tuli Unic tietokoneet, jotka olivat noin komeron kokoisia. Nykyiset taskulaskimetkin ovat tehokaampia kuin eka Unix-kone.
MS-DOS (Microsoft Disk Operating System) on Microsoftin vuonna 1981 julkaisema tekstipohjaisella komentoliittymällä varustettu käyttöjärjestelmä. Se oli ensimmäinen laajalti levinnyt käyttöjärjestelmä IBM PC -tietokoneille. Viimeisin itsenäinen versio, 6.22, julkaistiin vuonna 1994, minkä jälkeen MS-DOS on sisältynyt Windows-järjestelmäpaketteihin. Versioon 8.0 saakka (Win XP)
Aina Windows NT ja Windows XP aikoihin saakka.
DOS - eli käyttöjärjestelmä- on ollut koko ajan Windows järjestelmän ytimessä. Siinä on myös Windows järjestelmän heikkous. Windows on ja tulee aina olemaan DOS -käyttöjärjestelmän perusta. Eikä sitä voi mihinkään muuhun käyttää!
Siksi käytän kaikkeen tuotantoon, musiikkiin, koodaamiseen ja grafiikkaan kahta eri käyttöjärjestelmää: openSUSE ja Ubuntu Linux.
Ohjelman patentti ja verottaja
Vielä tuosta ohjelmistotuotteen patentista.
Paikallinen TEKES oili samaa mieltä, että tietokoneohjelman suojaamiseen ei pysty käyttämään patenttia. Tietokoneohjelma, musiikin nuotit ja maalaustaide kuuluvat tekijänoikeuden piiriin. Niitä ei voi suojata patentilla. Pitää keksiä joku härpäke, joka on siis rautaa ja on mitattavissa ja esiteltävissä oleva tuote.
Pelkkä ohjelmakoodi ei riitä.
Tämä on hieman sama juttu kuin Leppävirran Verotoimistossa. Kulutin työssäni noin kuusi miesten pukua vuodessa, kun pidin luentoja ympäri Suomea. Silloin ei voinut kuvitella, että olisin mennyt yleisön eteen farkuissa ja T-paidassa. Piti siis olla puku!
Verottaja ei kuitenkaan hyväksynyt pukua työvaatteeksi, koska pukua voi pitää myös kotona.
Sitten ostin paikallisesta rautakaupasta neljät haalarit ja laitoin ne työvaatevähennyksiin, kuittineen päivineen. En käyttänyt haalereita ikinä kotona, mutta ne kelpasivat verotuksen vähennyksiin.
Paikallinen TEKES oili samaa mieltä, että tietokoneohjelman suojaamiseen ei pysty käyttämään patenttia. Tietokoneohjelma, musiikin nuotit ja maalaustaide kuuluvat tekijänoikeuden piiriin. Niitä ei voi suojata patentilla. Pitää keksiä joku härpäke, joka on siis rautaa ja on mitattavissa ja esiteltävissä oleva tuote.
Pelkkä ohjelmakoodi ei riitä.
Tämä on hieman sama juttu kuin Leppävirran Verotoimistossa. Kulutin työssäni noin kuusi miesten pukua vuodessa, kun pidin luentoja ympäri Suomea. Silloin ei voinut kuvitella, että olisin mennyt yleisön eteen farkuissa ja T-paidassa. Piti siis olla puku!
Verottaja ei kuitenkaan hyväksynyt pukua työvaatteeksi, koska pukua voi pitää myös kotona.
Sitten ostin paikallisesta rautakaupasta neljät haalarit ja laitoin ne työvaatevähennyksiin, kuittineen päivineen. En käyttänyt haalereita ikinä kotona, mutta ne kelpasivat verotuksen vähennyksiin.
Tiedon salaaminen verkossa
"NSA kehittää mullistavaa laitetta – murtaisi kaikki salaukset" | Eiköhän sovita, että NSA ja FSB pystyy seuraamaan meidän kaikkien tietoliikennettä. Ei siinä enää tarvita mitään mullistavaa keksintöä eikä rakettitiedettä.
DES ja AES salausmenetelmät on keksitty ja siten myös avattu keksijänsä toimesta. Tyhmä on se, joka keksii salausmenetelmän ilman, että jättää itselleen takaoven auki.
Näin tein minäkin. Keksin salausalgoritmin, millä pystyin pitämään tehtaan mittaustiedot omissa käsissäni. Mutta suojasin selustani siten, että pystyin aina lukemaan tiedostoa, jos sinne oli yrittänyt joku murtautua. Silloin pystyin lukemaan mittaustiedot ja ne pysyivät käsissäni, eikä kukaan ulkopuolinen päässyt niitä käsittelemään.
Silloin -vuonna 1984- tälle menetelmälle ei myönnetty patenttia, eikä myönnetä vieläkään. Koska se on ohjelmatuote ja kuuluu tekijänoikeuden piiriin.
DES ja AES salausmenetelmät on keksitty ja siten myös avattu keksijänsä toimesta. Tyhmä on se, joka keksii salausmenetelmän ilman, että jättää itselleen takaoven auki.
Näin tein minäkin. Keksin salausalgoritmin, millä pystyin pitämään tehtaan mittaustiedot omissa käsissäni. Mutta suojasin selustani siten, että pystyin aina lukemaan tiedostoa, jos sinne oli yrittänyt joku murtautua. Silloin pystyin lukemaan mittaustiedot ja ne pysyivät käsissäni, eikä kukaan ulkopuolinen päässyt niitä käsittelemään.
Silloin -vuonna 1984- tälle menetelmälle ei myönnetty patenttia, eikä myönnetä vieläkään. Koska se on ohjelmatuote ja kuuluu tekijänoikeuden piiriin.
Katujen nimien keksiminen
Kuka keksii näitä katujen nimiä kaupunkeihin?
Ymmärrän toki Mannerheiminkadun (Helsinki, Lappeenranta, Lahti, Loviisa, Naantali) ja Manneheimintien (Mikkeli, Helsinki, Hamina, Hanko).
Sekä Maaherrankadun ja Porrassalmenkadun. Kauppakatuja, Koulukatuja ja Torikatuja on taas jokaisessa paikassa.
Meidän lähiömme (Tuppurala) kadut on nimetty erilaisten kalastuvälineiden mukaan. On Nuotta-, Haavi-, Uistin, Viehe-, Onki- ja Verkkokatuja.
Naapurilähiössä (Launiala) on taas lintuja. Huuhkaja-, Kyyhkynen-, Tiainen-, Rastas-, Pöllö-, Koppelo-, Teeri-, Telkkä-, ja muut lintukadut.
Saksalassa on Mela-, Äyskäri-, Peräsin-, Köli- ja Airokadut.
Lehmuskylässä, kuten arvata saattaa, on Lehmus-, Vaahtera-, Tuomi-, Kielo-, Hako-, Näre-, Käpy- ja Nilakatuja.
Sitten tuolla ylhäällä, Kuusamosta pohjoisen on paikat: HevosenPerseenMutka ja SyöVittuSenSuo.
Wanhan karttatiedon mukaan Suomessa on eniten Järvenpää nimisiä paikkoja. Niitä on yhteensä 64 kappaletta. Siis karttanimiä. Olen käynyt etelässä Järvenpäässä ja Paltamosta pohjoiseen Järvenpää nimisessä kylässä. Molemmissa.
Entisessä Valkealan kunnassa, nyk. Kouvola, oli paikka nimeltä Selänpää. Arvatenkin nauratti kun ohitin sen tiekyltin. Mihinkä nyt ollaan tulossa? Selänpäähän.
Ei sen hassumpaa. Siilinjärveltä pohjoiseen on kylät nimeltä Pöljä ja Hamula. Kajaanista Ouluun tien varrella -noin Vaalan kohdalla- on rautatien seisake nimeltä Meteli. Sen tienviitta osoittaa seisakkeelle ja siinä lukee: Meteli Seis.
Ymmärrän toki Mannerheiminkadun (Helsinki, Lappeenranta, Lahti, Loviisa, Naantali) ja Manneheimintien (Mikkeli, Helsinki, Hamina, Hanko).
Sekä Maaherrankadun ja Porrassalmenkadun. Kauppakatuja, Koulukatuja ja Torikatuja on taas jokaisessa paikassa.
Meidän lähiömme (Tuppurala) kadut on nimetty erilaisten kalastuvälineiden mukaan. On Nuotta-, Haavi-, Uistin, Viehe-, Onki- ja Verkkokatuja.
Naapurilähiössä (Launiala) on taas lintuja. Huuhkaja-, Kyyhkynen-, Tiainen-, Rastas-, Pöllö-, Koppelo-, Teeri-, Telkkä-, ja muut lintukadut.
Saksalassa on Mela-, Äyskäri-, Peräsin-, Köli- ja Airokadut.
Lehmuskylässä, kuten arvata saattaa, on Lehmus-, Vaahtera-, Tuomi-, Kielo-, Hako-, Näre-, Käpy- ja Nilakatuja.
Sitten tuolla ylhäällä, Kuusamosta pohjoisen on paikat: HevosenPerseenMutka ja SyöVittuSenSuo.
Wanhan karttatiedon mukaan Suomessa on eniten Järvenpää nimisiä paikkoja. Niitä on yhteensä 64 kappaletta. Siis karttanimiä. Olen käynyt etelässä Järvenpäässä ja Paltamosta pohjoiseen Järvenpää nimisessä kylässä. Molemmissa.
Entisessä Valkealan kunnassa, nyk. Kouvola, oli paikka nimeltä Selänpää. Arvatenkin nauratti kun ohitin sen tiekyltin. Mihinkä nyt ollaan tulossa? Selänpäähän.
Ei sen hassumpaa. Siilinjärveltä pohjoiseen on kylät nimeltä Pöljä ja Hamula. Kajaanista Ouluun tien varrella -noin Vaalan kohdalla- on rautatien seisake nimeltä Meteli. Sen tienviitta osoittaa seisakkeelle ja siinä lukee: Meteli Seis.
perjantai 20. joulukuuta 2013
Tähtipölyä
Näin luomiskertomuksen aikajanalle sopii näkemys toisenlaisesta luomisesta.
Me kaikki olemme tähtipölyä, joka syntyi noin 13,7 miljardia vuotta sitten, kun supermassiivinen musta aukko räjähti. Sitä tapahtumaa kutsutaan myös nimellä alkuräjähdys. Silloin aluksi syntyi vetyä ja heliumia, joista sitten muodostuivat muut alkuaineet. Ensin hiili ja happi.
Kun tarkastellaan minkä tahansa tähden elinkaarta, niin tähden loppuun vaikuttaa lähinnä sen massa. Oma aurinkomme on keski-ikäinen tähti siinä missä muutkin, ikää sillä on noin 5 miljardia vuotta. Se polttaa vetyä heliumiksi, josta me saamme valoa ja lämpöä. Kun vetypolttoaine loppuu -noin 5 miljardin vuoden kuluttua-, aurinko alkaa polttaa heliumia. Silloin painovoiman ja ydinfuusion tasapaino järkkyy ja auringosta tulee suuri punainen jättiläinen, eli fuusion vaikutuksesta se paisuu. Silloin se nielaiseen sitä ympäröivät planeetat järjestyksessä, aloittaen Mercuriuksesta, Venuksesta ja Maasta.
Kun helium polttoaine loppuu alkaa tähti kutistua ja lopulta siitä tulee pieni valkoinen kääpiö. Siis pieni kooltaan, mutta suuri masaltaan. Jos sen massa on riittävän suuri -noin 500 kertaa auringon kokoinen- alkaa painovoima edelleen painaa sitä kasaan. Silloin tähti saataa räjähtää supernovana ja syöksee avaruuteen kaikki alkuaineensa. Näin syntyy uusia elämänmuotoja, hiilestä ja hapesta.
Riittävän suuresta tähdestä syntyy musta aukko, koska luhistuminen jatkuu edelleen ja lopulta koko tähden massa on puristuneena nolla tilavuuteen. Sen ns. tapahtumahorisontista ei pääse mikää ulos, ei edes valo. Siksi sitä kutsutaan mustaksi.
Kun musta aukko on imenyt ympäriltään riittävästi massaa ja energiaa, senkin loppu koittaa joskus. Se räjähtää ja synnyttää uuden universumin. Kuten mekin olemme syntyneet.
Älkää loukkaantuko, viettäkää Meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen syntymäjuhlaa, samoin kuin ennenkin. Minä täällä höpisen ja kirjoitan mielipiteitä, jotka eivät suinkaan ole omiani.
torstai 19. joulukuuta 2013
Liikennettä Jouluna
Autoihinkaan ei ole karvoihin katsomista, eikä varsinkaan karvanoppiin. Kerron kaksi esimerkkiä.
1) Olin matkalla Leppävirralta, Rantasalmen ja Virolahden kautta Kotkaan, syntymäpäiville. Alla oli firman tehokas auto ja oli pieni kiire, joten ajoin runsasta ylinopeutta (sorry). Takapeilistä näin, että siitä huolimatta kokoajan minua lähestyi takana tuleva auto. Lopulta se ohitti minut ja ennätin vain lukemaan takaluukusta auton merkin: LADA Samara! En nähnyt sitä sen jälkeen.
2) Toinen tapaus on Mikkelistä. Vanhan Ristiinantien liikennevaloista. Silloin käytössä oli V6, 3.3l moottorilla varustettu tila-auto. Liikennevaloihin minun taakseni lähestyi "teinitoyota", karvanoppineen. He nähtävästi päättelivät, että tuo pakettiautosetä ei ennätä heidän ohitseen. He siirtyivät ohituskaistalle. Silloin minussa heräsi kilpailuhenkinen pikkupoika, ja kun valot vaihtuivat vihreäksi, latasin kaasupolkimen lattiaan ja jäin katsomaan kun teiniauto jäi viivalle.
No, olin sillioin hengeltäni pieni poika. Ymmärrän molemmissa tapauksessa sen harmituksen, joka kohtasi minua ja heitä muitakin. Opiksi pitää ottaa se, että liikenteessä ei sovi kilpailla. Jokainen ohitus on riskialtis, varsinkin jos se tehdään aamuruuhkassa, ilman näkyvää syytä.
Minua kohtasi kuolema hyvin läheltä ajaesani kotiin Kouvolasta, Mikkelin kautta Leppävirralle. Aattolantien liikennevalojen jälkeen, vastaantulevasta liikenteestä läksi joku ohittamaan koko jonoa. Tuli sitten päin minun autoni keulaa. Olen nyt kuitenkin hengissä.
Vielä yksi esimerkki: Ajelin aamupäivällä klo 8:00 jälkeen Saarijärveltä Jyväskylään. Tiellä Nro 13 meitä vastaan tuli auto, jyrkissä S-mutkissa, väärällä kaistalla. Vain pieni paniikkijarrutus esti törmäyksen. Onneksi oli ABS-jarrut.
Samalla matkalla, Tikkakoskella, joku täysin mielipuoli, lähti ohittamaan pitkää jonoa vastaantulevan liikenteen seassa. Törmäykset vältettiin vain kun minä ja edelläajava väistettiin melkein hietikolle ja jarrutin voimakkaasti.
Moottoritien loppupäässä, ennen Tourulaa, joku hullu pyrki vielä ohi ennen oikealle kääntyvää Taulumäen liittymää. Siinäkin piti tehdä voimakas jarrutus, etten olisi hipaussut ohittajan takakonttia.
Peräänajaja on tieliikennelain mukaan aina syyllinen. Mutta jos siihen eteen törmää joku hullu, niin pitäisi edes olla liventävia seikkoja?
Muistan elävästi ne ajat, kun minulla oli aamulla hirveä kiire Helsinkiin. Olin jo ajanut neljä tuntia viitostietä, enkä nyt enää ymmärrä, miksi ne viimeiset kilometrit piti törmäillä aivan älyttömästi. Seura tekee kaltaisekseen ja meillä oli joka aamu hirvittävä kilvanajo ennen Koskelantietä. Siellä siten seisottiin kaikki samassa jonossa Käpylän liikennevaloissa.
Paljon tapahtuu, mutta malttia Joululiikenteeseen!
1) Olin matkalla Leppävirralta, Rantasalmen ja Virolahden kautta Kotkaan, syntymäpäiville. Alla oli firman tehokas auto ja oli pieni kiire, joten ajoin runsasta ylinopeutta (sorry). Takapeilistä näin, että siitä huolimatta kokoajan minua lähestyi takana tuleva auto. Lopulta se ohitti minut ja ennätin vain lukemaan takaluukusta auton merkin: LADA Samara! En nähnyt sitä sen jälkeen.
2) Toinen tapaus on Mikkelistä. Vanhan Ristiinantien liikennevaloista. Silloin käytössä oli V6, 3.3l moottorilla varustettu tila-auto. Liikennevaloihin minun taakseni lähestyi "teinitoyota", karvanoppineen. He nähtävästi päättelivät, että tuo pakettiautosetä ei ennätä heidän ohitseen. He siirtyivät ohituskaistalle. Silloin minussa heräsi kilpailuhenkinen pikkupoika, ja kun valot vaihtuivat vihreäksi, latasin kaasupolkimen lattiaan ja jäin katsomaan kun teiniauto jäi viivalle.
No, olin sillioin hengeltäni pieni poika. Ymmärrän molemmissa tapauksessa sen harmituksen, joka kohtasi minua ja heitä muitakin. Opiksi pitää ottaa se, että liikenteessä ei sovi kilpailla. Jokainen ohitus on riskialtis, varsinkin jos se tehdään aamuruuhkassa, ilman näkyvää syytä.
Minua kohtasi kuolema hyvin läheltä ajaesani kotiin Kouvolasta, Mikkelin kautta Leppävirralle. Aattolantien liikennevalojen jälkeen, vastaantulevasta liikenteestä läksi joku ohittamaan koko jonoa. Tuli sitten päin minun autoni keulaa. Olen nyt kuitenkin hengissä.
Vielä yksi esimerkki: Ajelin aamupäivällä klo 8:00 jälkeen Saarijärveltä Jyväskylään. Tiellä Nro 13 meitä vastaan tuli auto, jyrkissä S-mutkissa, väärällä kaistalla. Vain pieni paniikkijarrutus esti törmäyksen. Onneksi oli ABS-jarrut.
Samalla matkalla, Tikkakoskella, joku täysin mielipuoli, lähti ohittamaan pitkää jonoa vastaantulevan liikenteen seassa. Törmäykset vältettiin vain kun minä ja edelläajava väistettiin melkein hietikolle ja jarrutin voimakkaasti.
Moottoritien loppupäässä, ennen Tourulaa, joku hullu pyrki vielä ohi ennen oikealle kääntyvää Taulumäen liittymää. Siinäkin piti tehdä voimakas jarrutus, etten olisi hipaussut ohittajan takakonttia.
Peräänajaja on tieliikennelain mukaan aina syyllinen. Mutta jos siihen eteen törmää joku hullu, niin pitäisi edes olla liventävia seikkoja?
Muistan elävästi ne ajat, kun minulla oli aamulla hirveä kiire Helsinkiin. Olin jo ajanut neljä tuntia viitostietä, enkä nyt enää ymmärrä, miksi ne viimeiset kilometrit piti törmäillä aivan älyttömästi. Seura tekee kaltaisekseen ja meillä oli joka aamu hirvittävä kilvanajo ennen Koskelantietä. Siellä siten seisottiin kaikki samassa jonossa Käpylän liikennevaloissa.
Paljon tapahtuu, mutta malttia Joululiikenteeseen!
tiistai 17. joulukuuta 2013
Lämmityksen säätö internettiin?
Alkuperäinen viesti @tietokone
Käännän uutisen suomenkielelle: "Google on taas 'vitsikkäänä' – suunnittelee älytermostaattia. The Information -julkaisun lähteiden mukaan Google kehittää uudenlaista internetiin kytkeytyvää kodin 'älytermostaattia' " - Tietysti juttu on IT-tekniikan kirjoittama. Heillä ei välttämättä ole tietämystä energiatekniikasta.
En ymmärrä mitä arvon- tai toiminnan lisäystä lämmitysjärjestelmän säätötekniikkaan tuo se, että jokainen huonetermostaatti on kytketty internettiin? Nykyisten digitalisoitujen säätöjärjestelmien aikakaudella riittää, että itse säätökeskus voisi olla yhteydessä nettiin. Nimenomaan voisi! Sitäkään en täysin ymmärrä, koska mitä tietoa internet voisi tuoda yksittäisen rakennuksen paikalliseen säätämiseen?
Paitsi tietysti ilmastonmuutoksen ennustaminen, rakennusten valvonta ja tiedonkeruu. Silloin Google voi kohdentaa mainoksia siihen käyttäjäryhmään, joilla on tietyt raja-arvot täyttävä huoneilmasto.
Säätöjärjestemän tehtävänä on kuitenkin mitata rakennuksessa ja ulkoilmassa tapahtuvia muutoksia ja ohjata lämmitysen/ilmastoinnin säätöä sen mukaan.
Googlen kannataisi palkata konsultiksi joku energiatekniikan ammattilainen miettimään, millaisia ratkaisuja keksitään. Ettei mene kaikki tuotto harakoille. Kuinka se nyt kirjoitetaan in english?
Huomaan tätäkin juttua kirjoittaessani, kuinka Facebook valvoo minua ja tallentaa muistiin kaiken kirjoittamani. Olkaa hyvä, aion julkaista tämän kuitenkin.
Kommentointi avoin ja jopa suotavaa!
Käännän uutisen suomenkielelle: "Google on taas 'vitsikkäänä' – suunnittelee älytermostaattia. The Information -julkaisun lähteiden mukaan Google kehittää uudenlaista internetiin kytkeytyvää kodin 'älytermostaattia' " - Tietysti juttu on IT-tekniikan kirjoittama. Heillä ei välttämättä ole tietämystä energiatekniikasta.
En ymmärrä mitä arvon- tai toiminnan lisäystä lämmitysjärjestelmän säätötekniikkaan tuo se, että jokainen huonetermostaatti on kytketty internettiin? Nykyisten digitalisoitujen säätöjärjestelmien aikakaudella riittää, että itse säätökeskus voisi olla yhteydessä nettiin. Nimenomaan voisi! Sitäkään en täysin ymmärrä, koska mitä tietoa internet voisi tuoda yksittäisen rakennuksen paikalliseen säätämiseen?
Paitsi tietysti ilmastonmuutoksen ennustaminen, rakennusten valvonta ja tiedonkeruu. Silloin Google voi kohdentaa mainoksia siihen käyttäjäryhmään, joilla on tietyt raja-arvot täyttävä huoneilmasto.
Säätöjärjestemän tehtävänä on kuitenkin mitata rakennuksessa ja ulkoilmassa tapahtuvia muutoksia ja ohjata lämmitysen/ilmastoinnin säätöä sen mukaan.
Googlen kannataisi palkata konsultiksi joku energiatekniikan ammattilainen miettimään, millaisia ratkaisuja keksitään. Ettei mene kaikki tuotto harakoille. Kuinka se nyt kirjoitetaan in english?
Huomaan tätäkin juttua kirjoittaessani, kuinka Facebook valvoo minua ja tallentaa muistiin kaiken kirjoittamani. Olkaa hyvä, aion julkaista tämän kuitenkin.
Kommentointi avoin ja jopa suotavaa!
maanantai 2. joulukuuta 2013
Vaalien ajankohta uusiksi
Toinen Kansalaisaloite voisi olla vaalien ajankohdan miettiminen.
Nyt Suomessa on aina kahden vuoden välein jotkut vaalit. Silloin mitään päätöksiä ei voida toteuttaa, koska jokaisen puolueen täytyy miettiä tulevien vaalien kannatuslukuja ja gallup lukujen ennustamaa kannatusta.
Ei uskalleta tehdä päätöksiä ja toisaalta tehdään älyttömiä poliittisia esityksiä, joiden ainut tavoite on oman puolueen kannatuksen nostaminen. Eikä meidän ihmisten hyvinvointi.
Fakta on se, että oppositio voittaa aina tulevissa vaaleissa ja hallitus häviää. Koska oppositio osaa räksyttää juuri niistä asioista, joita äänestäjät seuraavissa vaaleissa odottavat. Ja päin vastoin!
Milloin me oppisimme olemaan kavereita keskenämme ja auttamaan meidän omaa kotimaatamme selviytymään maailman melskeissä? Eikä koko ajan käyttämään aikaa kaverin puolueen mollaamiseen.
Nyt Suomessa on aina kahden vuoden välein jotkut vaalit. Silloin mitään päätöksiä ei voida toteuttaa, koska jokaisen puolueen täytyy miettiä tulevien vaalien kannatuslukuja ja gallup lukujen ennustamaa kannatusta.
Ei uskalleta tehdä päätöksiä ja toisaalta tehdään älyttömiä poliittisia esityksiä, joiden ainut tavoite on oman puolueen kannatuksen nostaminen. Eikä meidän ihmisten hyvinvointi.
Fakta on se, että oppositio voittaa aina tulevissa vaaleissa ja hallitus häviää. Koska oppositio osaa räksyttää juuri niistä asioista, joita äänestäjät seuraavissa vaaleissa odottavat. Ja päin vastoin!
Milloin me oppisimme olemaan kavereita keskenämme ja auttamaan meidän omaa kotimaatamme selviytymään maailman melskeissä? Eikä koko ajan käyttämään aikaa kaverin puolueen mollaamiseen.
tiistai 19. marraskuuta 2013
Romua kiertoradalla
Enemmän kuin ilmastonmuutoksesta, meidän tulisi olla huolissaan avaruusromusta. 1970-luvulle saakka kaikki kantorakettien tähteet hylättiin avaruuteen. Kuviteltiin, että se on ääretön. No onhan se, mutta maan kiertorata ei ole.
Sitten saatiin aikaan jonkinlainen sopimus. Siitä huolimatta hylättyjä ja toimimattomia satelliitinromuja kiertää ympäri maata. Eräät maat jopa tekevät kokeita kiertolaisten tuhoamisesta ohjuksilla. Se aikaansaa vain lisää pienempää romua.
Tuolla ylhäällä pienikin hiukkanen saa aikaan suurta tuhoa, kun se törmää 27000 km/h nopeudella vaikkapa tietoliikennesatelliittiin. Puhumattakaan siitä, että kaksi toimimatonta satelliittia törmää toisiinsa. Kunnossa olevia laitteita voidaan ohjata ja tehdä väistöliikkeitä, mutta romua on vaikea komentaa.
Siinä menee kännykät ja televisiot mykäksi. Pidemmäksi aikaa kuin Eino-myrskyn jäljiltä.
Lähde: SubTV, sunnuntai 17.11.2013, Törmäys kiertoradalla.
tiistai 5. marraskuuta 2013
Tiedonsiirtoa Neuvostoviron aikaan
Aamulla on uutisissa ollut vielä pinnalla vakoilu. Saa nähdä joudunko nyt mustalle listalle.
1980-luvulla minulla oli Virolainen ystävä, joka teki käännös- ja kirjoitustöitä ohjelmaani. Yhteydenpito oli hankalaa, koska silloin ei ollut vielä internettiä. Tiedonkulkua hoidettiin modeemin välityksellä.
Modeemillakin yhteyden saaminen Tallinnaan kesti ja oli hankalaa. Ensin piti soittaa puhelimella jonnekin Neuvostoliittoon, sieltä mahdollisesti joskus yhdistettiin Tallinnaan. Sitten kytkettiin modeemi päälle ja hyvällä tuurilla saatiin pari liuskaa käännetävää/käännettyä tekstiä siirtymään.
Yhteys saattoi katketa kesken siirron ja modeemista kuului kieltä, jota en ymmärtänyt (Venäjää). Sitten vain aloitettiin alusta. Soitettiin puhelu uudestaan ja pyydettiin yhdistämään Tallinnan numeroon. Mielenkiintoista tässä oli se, että keskusneiti kuitenkin ymmärsi suomenkielellä pyydetyn numeron??
1980-luvulla minulla oli Virolainen ystävä, joka teki käännös- ja kirjoitustöitä ohjelmaani. Yhteydenpito oli hankalaa, koska silloin ei ollut vielä internettiä. Tiedonkulkua hoidettiin modeemin välityksellä.
Modeemillakin yhteyden saaminen Tallinnaan kesti ja oli hankalaa. Ensin piti soittaa puhelimella jonnekin Neuvostoliittoon, sieltä mahdollisesti joskus yhdistettiin Tallinnaan. Sitten kytkettiin modeemi päälle ja hyvällä tuurilla saatiin pari liuskaa käännetävää/käännettyä tekstiä siirtymään.
Yhteys saattoi katketa kesken siirron ja modeemista kuului kieltä, jota en ymmärtänyt (Venäjää). Sitten vain aloitettiin alusta. Soitettiin puhelu uudestaan ja pyydettiin yhdistämään Tallinnan numeroon. Mielenkiintoista tässä oli se, että keskusneiti kuitenkin ymmärsi suomenkielellä pyydetyn numeron??
maanantai 4. marraskuuta 2013
Vakoilua sallituissa rajoissa
Mielenkiintoista tämä tietojen kalastelemisen ja niiden metelmien juklkitulo. Kuten kaikki asiantuntijatkin, niin minäkin olen ihmeissäni siitä, että kuinka nyt ollaan niin kovin hämmästyneitä tällaisesta tietojen urkinasta ja "vakoilusta". Sehän on ollut tavanomaista ja tiedossa olevaa toimintaa jo 300 vuotta. Ei siis mitääm uutta.
Neuvostovallan aikaan Pribaldiskaja, Moskova, Viruhotelli ja muut olivat mikitetty viimeisen päälle. Siellä ei voinut edes pieraista ilman, että vakoilukoneisto olisi sen kuullut. Toisaalta sinne sai viedä nahkakravatteja, farkkuja ja sukkahousuja, kun porukka oli hyvin voideltu.
Mikä nyt on muuttunut? Ei juuri mikään. Mikrofonien sijasta nyt kuunnellaan ja tulkitaan sähköpostiviestejä, tekstiviestejä ja puheluita. Se on äärimmäisen helppoa. Kaikki nyt käytössä olevat salasualgoritmit ovat joko NSA:n tai KGB:n kehittämiä. Jos minä aikanaan kehitin oman salausmenetelmän (ja niin myös tein), niin tottakai minä upotin siihen sellaisen takaoven, jolla pääsen itse sitä lukemaan. Ei kai kukaan niin hölmlö ollut?
Nyt asiaa sitten sievistellään. Tämä tiedettiin jo tammikuussa, mutta ei muka voitu kertoa. Haa haa! Tammikuussa kukaan Suomen tietoturvaviisaista ei edes tiennyt mistä oli kysymys. Saatamme osata tehdä verkkoja ja kännyköitä, mutta oma pesämme on täysin ilman suojaa.
Sitten "joku" muka "vuosi" tiedon yksityiselle mainoskanavalle. Ennestään kuralla olevalle kanavalle se oli taivaan lahja. Kerrankin saatiin "uutinen" ensimmäisenä verkkoon. Mikä uutinen se sellainen on, jonka jo kaikki etukäteen tietävät.
Neuvostovallan aikaan Pribaldiskaja, Moskova, Viruhotelli ja muut olivat mikitetty viimeisen päälle. Siellä ei voinut edes pieraista ilman, että vakoilukoneisto olisi sen kuullut. Toisaalta sinne sai viedä nahkakravatteja, farkkuja ja sukkahousuja, kun porukka oli hyvin voideltu.
Mikä nyt on muuttunut? Ei juuri mikään. Mikrofonien sijasta nyt kuunnellaan ja tulkitaan sähköpostiviestejä, tekstiviestejä ja puheluita. Se on äärimmäisen helppoa. Kaikki nyt käytössä olevat salasualgoritmit ovat joko NSA:n tai KGB:n kehittämiä. Jos minä aikanaan kehitin oman salausmenetelmän (ja niin myös tein), niin tottakai minä upotin siihen sellaisen takaoven, jolla pääsen itse sitä lukemaan. Ei kai kukaan niin hölmlö ollut?
Nyt asiaa sitten sievistellään. Tämä tiedettiin jo tammikuussa, mutta ei muka voitu kertoa. Haa haa! Tammikuussa kukaan Suomen tietoturvaviisaista ei edes tiennyt mistä oli kysymys. Saatamme osata tehdä verkkoja ja kännyköitä, mutta oma pesämme on täysin ilman suojaa.
Sitten "joku" muka "vuosi" tiedon yksityiselle mainoskanavalle. Ennestään kuralla olevalle kanavalle se oli taivaan lahja. Kerrankin saatiin "uutinen" ensimmäisenä verkkoon. Mikä uutinen se sellainen on, jonka jo kaikki etukäteen tietävät.
perjantai 1. marraskuuta 2013
Viisi virhettä nettisivun suunnittelussa
Yleisimmät virheet ja kuinka vältät ne, kun suunnitelet asiakkaallesi nettisivustoa?
Monta kertaa kuvitellaan, että nettisivujen tekeminen on vain koodaamista tai jonkun kehittimen käyttämistä. Varsinaisessa työssä tarvitaan enemmänkin analyytikon kuin ohjelmoijan taitoja. Sillä sinä - suunnittelija - olet vastuussa sivujen käytettävyydestä, toiminnasta ja esteettisestä ulkoasusta. Uskallatko laittaa maineesi pantiksi?
Virhe 1. Käytä Flash animaatioita
Saattaa olla houkuttelevaa käyttää Flashiä, jotta saat visuaalisesti näyttävää sisältöä. Se kuitenkin alentaa merkittävästi sivuston suorituskykyä. Flash on tehty animaatioita varten, ei tekstiä, joten se ei ole hakukoneystävällinen.
Ratkaisu 1. Käytä HTML5 kieltä
HTML5 on hakukoneystävällinen, tehokas ja joustava kieli. Se on perinteisen HTML-kielen kehittyneempi versio. jota uudet selaimet tukevat.
Voit kokeilla sitä HTML5 testisivulla.
Virhe 2. Käytä epäselviä valikoita yhteystiedoissa
Sivustolla vierailijat haluavat tietää enemmän yrityksestä sivuston takana. Ja kuten hienosti sanotaan, kuinka voimme auttaa juuri Sinua? Sivusto ei saa olla täynnä välilehtiä ja painikkeita, joissa pyydetään aloittamaan projekti, rekisteröimään yhteystiedot tai muuta vastaavaa. Kävijä ei pääse asiassaan eteenpäin, eikä löydä tietoja, mihin ottaa yhteyttä.
Ratkaisu 2. Käytä aina "Tietoja meistä" valikoissa
Sivustolla on aina oltava "Tietoja meistä" ja/tai "Ota yhteyttä" valikot etusivulla ja kaikilla alasivuilla. Laajemmilla sivustoilla tulee yhteystiedot ohjata asiasta tietävälle osastolle. Vierailijan tehtävä ei ole hakeaa oikeaa ihmistä.
Virhe 3. Epäjärjestystä jokapaikassa
Sekalainen sivusto, jossa on ponnahdusikkunoita, räikeitä värejä ja vilkkuvia mainoksia. Sisältöä, millä ei ole mitään tekemistä itse asian kanssa. Sellainen sivusto ei yksinkertaisesti kiinnosta ketään. Ei enää nykyaikana. Ehkä joskus netin alkuaikoina.
Ratkaisu 3. Pidä asiat yksinkertaisena
Käytä selkeää teemaa ja yksinkertaista grafiikkaa. Älä käytä liian monia väriä, fontteja ja kuvia. Pidä asian sisältö selkeänä ja kohdistettuna yritykseen. Tee tarvittaessa erillinen linkkisivu jokaiselle palvelulle, jota tarjoat. Silloin saat vierailijan viipymän sivustolla mahdollisimman pitkään.
Virhe 4. Tarpeettomat rekisteröinnit ja kyselyt
Sivustolla vierailijat eivä pidä siitä, että heidän täytyy ensimmäiseksi rekisteröityä, vastata kyselyyn tai täyttää ponnahdusikkunaan avautuva lomake. Nämä ovat yleisimmät syyt, mitkä ohjaavat liikenteen pois sivustolta. Vierailijat haluavat sen sijaan säilyttää kontrollin itsellään.
Ratkaisu 4. Täytetään lomake vain tarvittaessa.
Jos asia vaatii rekisteröitymistä tai kyselylomakkeen täyttämistä, niin pidä se yksinkertaisena. Tee lomakkeen täyttäminen helpoksi ja sijoita sen linkki oikeaan paikkaa sisällön yhteyteen. Muista vierailijan käynti ja ohjaa oikeaan paikkaan, kun hän saapuu uudelleen sivustolle.
Virhe 5. Väärät valinnat fonteissa, väreissä ja kuvissa
Muista koderyhmäsi. Jos käytät comic fonttia taloussivustolla, pinkkiä väriä miestenvaate sivustolla tai kopioit kuvia muilta sivuilta, niin tämä osoittaa huonoa suunnittelua ja ammattimaisuuden puutetta.
Ratkaisu 5. Selvitä tarkoitus
Opettele ymmärtämään asiakkaasi tuotteet, palvelut ja toimintaympäristö. Kysele paljon ja selvitä millaista teemaa, fontteja ja värimaailmaa he haluavat käyttää sivustollaan. Onko sivustolla riippuvuuttaa muuhun mainosmateriaaliin? Esitteisiin, mainoksiin?
Nettisivujen suunnittelu ei ole avaruustiedettä. Opettele perusasiat. Käytä tunnetta ja luovuutta tukemaan työtäsi. Jos ymmärrät, kuinka luoda tasapaino käytettävyyden, käyttöliittymän ja teknisen toimivuuden välille, on Sinulla hyvät mahdollisuudet tehdä asiakkaallesi toimivat nettisivut.
Helposti sanottu, kuin tehty? Minäkin teen samoja virheitä ja joskus asiakaan tahto on laki. Mutta mikään automaattinen nettisivupalvelu tai kuinka hyvä kotisivukehitin hyvänsä, ei korvaa ammattitaitoista suunnittelijaa. Tyttären poikakaverin tuttu saattaa hyvinkin tehdä sivut halvemmalla, mutta täyttävätkö ne sittenkään ne kolme vaatimusta? Puhumattakaan asiakkaan tarpeista.
Lähde: 5 Mistakes
lauantai 26. lokakuuta 2013
Urheilukatsaus ja kulttuuria
Urheilukatsaus. Mukana myös kulttuuri.
Eikös Suomen MM-ralli, Jyväskylän Suurajot, typistetty ja siirrytty ajamaan samoja teitä useaan kertaan siksi, että vältyttiin pimeällä ajamisesta. Mitäs nyt tehtiin Espanjassa? Ajettiin pimeässä!
Ai niin. Espanja, Kreikka, Italia, Ranska ja Saksa ovat sitä osaa Eurooppaa, joiden ei tarvitse noudattaa omia tekemiään sääntöjä (lue: direktiivejä).
Lisäksi kaikki Keski-Euroopan kisat joutuisivat lopettamaan, mikäli noudattetaisiin samoja ylesöä koskevia sääntöjä kuin meillä Suomessa. Ralli ei muuten ole ainut laji, jossa muulla Euroopalla on aivan omat sääntönsä.
Muutama vuosi sitten Euroopassa keksittiin direktiivi lasten leikkipuistoja ympäröivien aitojen korkeudesta. Havaittiin, että Suomessa ne olivat noin 20cm liian matalat. Silloin purettiin suurin osa leikkipuistojen aidoista ja osa rakennettiin uudestaan.
Mikkelissä kävi niin, että ei ollutkaan rahaa rakentaa uusia, joten olemassa olevat, 20cm liian matalat aidat purettiin ja puistot lakkautettiin.
Sama kohtalo oli silloisen kotirantani uimalaiturilla. En nyt muista mikä direktiivi siihen iski, mutta sekin purettiin, eikä tilalle rakennettu uutta.
No, mitä tehtiin Euroopassa? Nothing, niente, nada, nichts, rien & τίποτα!
Me Suomalaiset olemme liian kilttejä. Tai sitten murisemme kotona, juomme pullon viinaa, emmekä tee mitään!
Eikös Suomen MM-ralli, Jyväskylän Suurajot, typistetty ja siirrytty ajamaan samoja teitä useaan kertaan siksi, että vältyttiin pimeällä ajamisesta. Mitäs nyt tehtiin Espanjassa? Ajettiin pimeässä!
Ai niin. Espanja, Kreikka, Italia, Ranska ja Saksa ovat sitä osaa Eurooppaa, joiden ei tarvitse noudattaa omia tekemiään sääntöjä (lue: direktiivejä).
Lisäksi kaikki Keski-Euroopan kisat joutuisivat lopettamaan, mikäli noudattetaisiin samoja ylesöä koskevia sääntöjä kuin meillä Suomessa. Ralli ei muuten ole ainut laji, jossa muulla Euroopalla on aivan omat sääntönsä.
Muutama vuosi sitten Euroopassa keksittiin direktiivi lasten leikkipuistoja ympäröivien aitojen korkeudesta. Havaittiin, että Suomessa ne olivat noin 20cm liian matalat. Silloin purettiin suurin osa leikkipuistojen aidoista ja osa rakennettiin uudestaan.
Mikkelissä kävi niin, että ei ollutkaan rahaa rakentaa uusia, joten olemassa olevat, 20cm liian matalat aidat purettiin ja puistot lakkautettiin.
Sama kohtalo oli silloisen kotirantani uimalaiturilla. En nyt muista mikä direktiivi siihen iski, mutta sekin purettiin, eikä tilalle rakennettu uutta.
No, mitä tehtiin Euroopassa? Nothing, niente, nada, nichts, rien & τίποτα!
Me Suomalaiset olemme liian kilttejä. Tai sitten murisemme kotona, juomme pullon viinaa, emmekä tee mitään!
Turistin tarina ja vähän muutakin
Turistin tarina ja vähän minunkin. En nähnyt TV-ohjelmaa enkä turistia, koska olin selin televisioon.
Kuulin kerrottavan tarinaa siitä, kuinka heidän seurueelta katosivat passit ja muutakin tavaraa, jonnekin. Etsittyään aikansa omia jälkiään, he päättivät mennä Poliisilaitokselle. Heidän maassaan se olisi ollut se viimeinen virhe. Passien kadottamisen lisäksi. Mutta Suomessa asiat ovat toisin. Laitokselle päästyään he saivat kuulla, että puoli tuntia sitten joku oli tuonut heidän tavaransa Poliisilaitokselle. Mitä ihmettä, onko tämä totta?
Minä puolestani kadotin jo monta vuotta sitten rahapussini eräälle mökkitielle, Mikkelissä. Jälkeenpäin mietittyäni, se saattoi pudota maahan taksiin noustessani. Taksi oli onneksi tuttu, eikä vienyt minua takaisin. Pääsin siis kotiin, ilman lompsaa.
Tuli seuraava aamu, sunnuntai. Mietin mistä lähtisin kukkaroani etsimään? Silloin soi puhelin. Puhelu tuli oudosta numerosta. Normaalisti siihen aikaan olisin jättänyt vastaamatta. Lehtikauppias kenties? Nyt kuitenkin vastasin. Soittaja oli miesääni, hänen nimeään en valitettavasti muista. Hän kertoi löytäneensä minun rahapussini heidän mökkitien postilaatikolta. Minä kysyin: miten niin minun pussini? No koska lompakon sisällä oli käyntikortti, josta löytyi puhelinnumero. Sain siis heidän osoitteen ja kävin hakemassa rahapussini. Jätin tietysti asiaankuuluvan löytöpalkkion.
Onnistuisiko tämä jossakin toisessa maassa? Mielestäni, en tiedä? Voisin kertoa päinvastaisia tapauksia omilta matkoiltani. Ja vain omassa Euroopassamme. Ja hieman Euroopan ulkopuolellakin.
Tämä ei tarkoita sitä, että me kaikki olisimme rehellisiä.
Kuulin kerrottavan tarinaa siitä, kuinka heidän seurueelta katosivat passit ja muutakin tavaraa, jonnekin. Etsittyään aikansa omia jälkiään, he päättivät mennä Poliisilaitokselle. Heidän maassaan se olisi ollut se viimeinen virhe. Passien kadottamisen lisäksi. Mutta Suomessa asiat ovat toisin. Laitokselle päästyään he saivat kuulla, että puoli tuntia sitten joku oli tuonut heidän tavaransa Poliisilaitokselle. Mitä ihmettä, onko tämä totta?
Minä puolestani kadotin jo monta vuotta sitten rahapussini eräälle mökkitielle, Mikkelissä. Jälkeenpäin mietittyäni, se saattoi pudota maahan taksiin noustessani. Taksi oli onneksi tuttu, eikä vienyt minua takaisin. Pääsin siis kotiin, ilman lompsaa.
Tuli seuraava aamu, sunnuntai. Mietin mistä lähtisin kukkaroani etsimään? Silloin soi puhelin. Puhelu tuli oudosta numerosta. Normaalisti siihen aikaan olisin jättänyt vastaamatta. Lehtikauppias kenties? Nyt kuitenkin vastasin. Soittaja oli miesääni, hänen nimeään en valitettavasti muista. Hän kertoi löytäneensä minun rahapussini heidän mökkitien postilaatikolta. Minä kysyin: miten niin minun pussini? No koska lompakon sisällä oli käyntikortti, josta löytyi puhelinnumero. Sain siis heidän osoitteen ja kävin hakemassa rahapussini. Jätin tietysti asiaankuuluvan löytöpalkkion.
Onnistuisiko tämä jossakin toisessa maassa? Mielestäni, en tiedä? Voisin kertoa päinvastaisia tapauksia omilta matkoiltani. Ja vain omassa Euroopassamme. Ja hieman Euroopan ulkopuolellakin.
Tämä ei tarkoita sitä, että me kaikki olisimme rehellisiä.
perjantai 25. lokakuuta 2013
2001: A Space Odyssey
JiHaa! Sain maailmalta käsiini kulttielokuvan: 2001 A Space Odyssey (Avaruusseikkailu) by Stanley Kubrick 1968. Olen toki joskus sen katsonut, mutta katson uudelleen. Ilman häiritseviä tekstejä.
Ajattelkaa. Esko Valtaoja oli silloin 17v ja minä 13v. Seuraavana vuonna laskeuduttiin kuuhun. Siinäkin oli Kubrick mukana, joten ei ihme jos joku väittää, että kuussa ei käyty lainkaan, vaan reissu tehtiin Hollywoodissa.
Mutta kun elokuvaa katsoo niin ihmettelee sen aikasta tekniikkaa. Kuinka esim. painoton tila on voitu kuvata. Ja kaikki ne härvelit ja kohtaukset "avaruudessa".
Silloin todella uskottiin, että vuonna 2001 avaruusmatkailu olisi jokapäivästä, kuin 1A bussilla torille meno.
Ajattelkaa. Esko Valtaoja oli silloin 17v ja minä 13v. Seuraavana vuonna laskeuduttiin kuuhun. Siinäkin oli Kubrick mukana, joten ei ihme jos joku väittää, että kuussa ei käyty lainkaan, vaan reissu tehtiin Hollywoodissa.
Mutta kun elokuvaa katsoo niin ihmettelee sen aikasta tekniikkaa. Kuinka esim. painoton tila on voitu kuvata. Ja kaikki ne härvelit ja kohtaukset "avaruudessa".
Silloin todella uskottiin, että vuonna 2001 avaruusmatkailu olisi jokapäivästä, kuin 1A bussilla torille meno.
Minusta ei saa tehdä johtajaa
Tänä aamuna (ja nyt uusintana - heh) puhuivat YLE AamuTV:n Jälkiiviisaissa asiaa! Yrityksessä pitää olla erilaisia tyyppejä, jokainen saa ja pitää käyttää omaa osaamistaan.
Jos minä haluan suunnitella tuotteita tai koodata ohjelmia, niin minusta ei saa tehdä henkilöstöjohtajaa tai myyntipäällikköä, vain siksi, että minulla olisi makea titteli ja parempi palkka. Haluan olla se nuhruiseen villatakkiin ja farkkuihin pukeutuva ropellihattu, joka osaa oman työnsä hyvin.
Arvaatte varmaan mistä yrityksestä puhutaa. Ja arvoisat johtajat ja päälliköt, ette saa nyt loukkaantua.
Jos minä haluan suunnitella tuotteita tai koodata ohjelmia, niin minusta ei saa tehdä henkilöstöjohtajaa tai myyntipäällikköä, vain siksi, että minulla olisi makea titteli ja parempi palkka. Haluan olla se nuhruiseen villatakkiin ja farkkuihin pukeutuva ropellihattu, joka osaa oman työnsä hyvin.
Arvaatte varmaan mistä yrityksestä puhutaa. Ja arvoisat johtajat ja päälliköt, ette saa nyt loukkaantua.
The question for the help desk
Simple question for the help desk
Q: I would like to configure Apache2 running on Ubuntu to execute Perl CGI scripts. Can someone please help me?
A: Well first you build a time machine and travel back to 1996!
Can this be true? But, unfortunately, it is! Shame on you!
torstai 24. lokakuuta 2013
Hirmu pienien, lentävien ötököiden hävittäminen
Tiedättekö ne hirmu pienet ötökät, jotka löytyvät keittiön roskapussista ja/tai kukkamullasta? Minä tiedän, mutta sitä en tiedä mitä ne ovat? Joku valisti minua ja sanoi niiden olevan mesikärpäsiä, mutta sellaista lajia en löydä mistään *pediasta.
No kuitenkin, olen oppinut kuinka ne saa häviämään tai ainakin populaation kutistumaan. Siihen on kaksi menetelmää: 1) Tappamalla ne nälkään. 2) Pyydystämällä ne yön aikana hunajalla pikku lautaselle ja tappamalla ne siihen. En ole vilä keksinyt mitään luomu- tai ympräistöystävällistä menetelmää, siis en ilman tappamista.
Menetelmä 1) tarkoittaa siivoamista, valitettavasti. Kaikkien kodin pintojen puhdistamista. Edellisen päivän ruokalistaa ei saa löytyä keittiön pöydältä. Samoin roskapussista ei saa löytyä viikon vanhoja perunan-, omenan- eikä varsinkaan banaaninkuoria.
Menetelmä 2) tarkoittaa hunajalautasen jättämistä keittiön pöydälle tai kukka-asetelmien viereen. Kun sitten löytää ötökät lautaselta aamiaisella, niin kylmästi pakasterasia päälle ja kansi kiinni. On aivan oma asia, mitä sille rasialle sen jälkeen tapahtuu.
Voin kertoa, että menetelmä 1) on parempi. Lisäksi tulee asunto siivottua, ainakin joskus.
No kuitenkin, olen oppinut kuinka ne saa häviämään tai ainakin populaation kutistumaan. Siihen on kaksi menetelmää: 1) Tappamalla ne nälkään. 2) Pyydystämällä ne yön aikana hunajalla pikku lautaselle ja tappamalla ne siihen. En ole vilä keksinyt mitään luomu- tai ympräistöystävällistä menetelmää, siis en ilman tappamista.
Menetelmä 1) tarkoittaa siivoamista, valitettavasti. Kaikkien kodin pintojen puhdistamista. Edellisen päivän ruokalistaa ei saa löytyä keittiön pöydältä. Samoin roskapussista ei saa löytyä viikon vanhoja perunan-, omenan- eikä varsinkaan banaaninkuoria.
Menetelmä 2) tarkoittaa hunajalautasen jättämistä keittiön pöydälle tai kukka-asetelmien viereen. Kun sitten löytää ötökät lautaselta aamiaisella, niin kylmästi pakasterasia päälle ja kansi kiinni. On aivan oma asia, mitä sille rasialle sen jälkeen tapahtuu.
Voin kertoa, että menetelmä 1) on parempi. Lisäksi tulee asunto siivottua, ainakin joskus.
Hyvä Bloggerini. Omat salaiset aamutoimeni
Nytpä minäkin kerron omat henkilökohtaiset aamutoimeni:
Silmät auki, paljonko kello, ei näe. Valot, ei auta, LED kello. Ahaa, silmälasit: 6:35. Ylös kuitenkin, vaatteet ja aatteet päälle.
Olohuoneeseen, TV auki ja tietokone käynnistymään.
Pesuhuoneeseen ...piip..., käsi- ja naamanpesu.
Keittiöön, kahvinkeitimen lataus ja käyntiin.
Takaisin tietokoneelle, kirjautuminen.
Vilkaisu ulos parvekkeelle, +10C, laitan oven auki.
Taas tietokoneelle, postiohjelma auki, samoin Facebook, Twitter, Linkedin ja Blogger.
Katsaus eilen kesken jääneisiin projekteihin.
Apua, keittiöön, kuppi kahvia.
Tietokoneen ohi parvekkeelle, ovi olikin auki.
Kahvia puolimärässä mutta mukavassa aamuhämärässä.
Kynttilätuikut palamaan ja LED nauhaan valot.
Samalla kotikin tuulettuu yön ...piip...
Takaisin keittiöön makkarin kautta, ikkuna auki, sängyn petaus.
Toinen kuppi kahvia ja AamuTV:lle.
Jokohan nyt uskaltaisin? Vielä hetken istun, olen rauhallinen, hyräilen pimpeli-pom ja mietin... kyllä.
Kaikki hyvin, päivä voi alkaa.
Silmät auki, paljonko kello, ei näe. Valot, ei auta, LED kello. Ahaa, silmälasit: 6:35. Ylös kuitenkin, vaatteet ja aatteet päälle.
Olohuoneeseen, TV auki ja tietokone käynnistymään.
Pesuhuoneeseen ...piip..., käsi- ja naamanpesu.
Keittiöön, kahvinkeitimen lataus ja käyntiin.
Takaisin tietokoneelle, kirjautuminen.
Vilkaisu ulos parvekkeelle, +10C, laitan oven auki.
Taas tietokoneelle, postiohjelma auki, samoin Facebook, Twitter, Linkedin ja Blogger.
Katsaus eilen kesken jääneisiin projekteihin.
Apua, keittiöön, kuppi kahvia.
Tietokoneen ohi parvekkeelle, ovi olikin auki.
Kahvia puolimärässä mutta mukavassa aamuhämärässä.
Kynttilätuikut palamaan ja LED nauhaan valot.
Samalla kotikin tuulettuu yön ...piip...
Takaisin keittiöön makkarin kautta, ikkuna auki, sängyn petaus.
Toinen kuppi kahvia ja AamuTV:lle.
Jokohan nyt uskaltaisin? Vielä hetken istun, olen rauhallinen, hyräilen pimpeli-pom ja mietin... kyllä.
Kaikki hyvin, päivä voi alkaa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)