Universumin olemus

Mietitään vielä tämän meidän näkyvän universumin olemusta.
Alussa oli ainetta ja pimeää ainetta saman verran. Se pysyi tasapainossa, koska meidän tuntemamme luonnonlait niin käsittävät.

Entäpä jos meidän tuntemat luonnonlait eivät pidä paikkaansa tai alussa tapahtui jotakin muuta.
Pieni ylimääräinen hiukkanen, joka riitti saamaan pienen mutta riittävän epäjärjestyksen aineen ja antiaineen järjestykseen ja tasapainoon. Joka tapauksessa se yhteen puristunut musta-aukko räjähti ja sylkäisi meidän tuntemamme avaruuden ulos kosmokseen.

Mitä siten? Ei mitään, meillä on vielä kaksi vaihtoehtoa.
Me laajenemme yhä ulospäin ja jäähdymme asteen miljoonasosan joka miljoonaa vuotta kohden.
Meistä tulee lopulta kylmää ja pimeää.
Tai sitten laajeneminen loppuu ja alamme kutistua jälleen takaisin yhteen pisteeseen.
Silloin koko tapahtuma alkaa taas uudelleen ja joudumme odottamaan toiset 14 miljardia vuotta kunnes uusi universumi on taas paikallaan.

On vielä yksi vaihtoehto, josta tosin kiistellään paljon: Se on Säieteoria. (Stephen Hawking).
Viimeiset tutkimukset ovat sitä mieltä, että universumeita on olemassa useita. Meidän omamme on vain yksi niistä lukuisista.

Tosin kaikki muut universumit eivät ole samanlaisia kuin omamme. Niissä pätevät aivan toisenlaiset luonnonlait kuin meidän omassamme. Niissä ei ole aikaa, paikkaa eikä muitakaan fysiikan lakeja, kuten on meidän universumissamme.

Säikeitä voidaan ajatella kuten jousikvarteton sointia. Viulun kielien sointi saa aikaan erilaisia ääniä, säikeitä, riippuen siitä miten soittimen kieliä painetaan. Kun vaihdamme nuotteja niin saamme erilaisia säikeitä aikaiseksi.

Sama toteutuu myös erilaisissa universumeissa. Kun alussa saamme käyttöömme erilaisia säikeitä, niin meillä pätee myös erilaiset luonnonlait. Eikä meidän oman universumin lait enää toimi.

Helppoa, kuin heinänteko.